sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Tähtiharrastajan kaukoputki: Jalustat – osa 2


Akselisto ja seurantakoneisto

Jalusta itsessään luo vasta hyvän (toivottavasti) perustan sen varaan rakentuville rakenteille. Jalustaan liittyy yleensä kiinteänä osana seurantakoneisto. Seurantakoneistossa on kaksi toisiaan kohtisuorassa olevaa akselia: RA- ja DEC-akselit. Näiden lisäksi hyvin usein akseleita pyörittävät moottorit ja nykyisin ne varustetaan myös ohjauselektroniikalla.

Akselisto tuo mukanaan erilaisia ominaisuuksia, joiden tuntemus aloittelevallekin tähtiharrastajalle on oleellista tietoa. Seurantakoneiston tarkoituksena on kaukoputken suuntaaminen kohteeseen ja mahdollistaa kohteen seuranta sen liikkuessa tähtitaivaan mukana.

Atsimutaalinen jalusta toimii
hyvin kirkkaille kohteille kuten
Auringon ja Kuun katselemisessa
ja havaitsemisessa.
Kuva Kari A. Kuure.
Atsimutaallinen (Alt-Az) -akseliston akselit ovat pystysuora (Az, atsimuuttisuunta horisontissa) ja vaakasuora (altitudi, Alt eli kohteen korkeus). Tällainen akselisto on tavallinen ”tavaratalokaukoputkissa”, mutta sellainen voi olla myös kaikkein edullisimmissa linssikaukoputkipaketeissa.

Akselistossa ei ole seurantaa tai jos on, niin se on yleensä käsikäyttöinen ja vaatii molempien akselien säätöä. Seuranta yhdellä asetuksella on yleensä tunnista kahteen, riippuen rakenneratkaisuista. Tämän jälkeen etenkin tuntiakselin säätöruuvi on kierrettävä alkuun.

Akseliston etuina on edullisen hinnan lisäksi se, että kaukoputki suunnataan kohteeseen suoraan. Tällöin ei tarvitse välittää havaintopaikan maantieteellisestä leveydestä, joka eq-jalustassa pitää tietää ja säätää.

Miinuksena voidaan pitää sitä, että suuntaus täytyy tehdä visuaalisesti, joten kohteen tai sen välittömässä läheisyydessä oleva toinen kohde täytyy olla näkyvä. Tämä vaikeuttaa erityisesti syvä taivaan kohteiden havainnointia.

Kolmaskin ominaisuus ei ole kovinkaan mukava, sillä kohde lipuu pois kuvakentästä hyvin nopeasti ja sitä nopeammin mitä suurempaa suurennusta käytetään heti, kun seuranta lopetetaan. Ja neljänneksi: kuvakentässä oleva tähtitaivas kiertyy kaukoputken optisen akselin ympäri, joten akselisto ei sovellu valokuvaamiseen Aurinkoa ja Kuuta lukuun ottamatta.

Eq-jalusta on yleisin
harrastajien käyttämä
jalustatyyppi.
Eq- eli ekvatoriaalinen akselisto on hyvin yleinen seurantakoneistossa käytetty tyyppi. Tuntiakseli (RA-akseli) oikein suunnattuna on maapallon pyörimisakselin suuntainen. Toinen akseli on deklinaatio-akseli (DEC-akseli) ja sen avulla kaukoputki suunnataan kohteen deklinaatiolukemaan.

Eq-jalustoissa on edellisten lisäksi vielä kolmas, säädettävä nivel. Sen avulla tuntiakselin korkeuskulma säädetään samaksi kuin havaintopaikan maantieteellinen leveys. Jos havaintopaikka on koko ajan sama tai vaihtuu pohjois-eteläsuunnassa vain vähän, korkeuskulmaa ei tarvitse säätää uudelleen ensimmäisen säädön jälkeen.

Eq-jalustoissa on yleensä useita erilaisia ratkaisuja seurannan järjestämiseen. Edullisimmissa jalustoissa se on yleensä käsikäyttöinen. Toisin kuin atsimutaali-akselistolla, kaukoputken kohteeseen suuntaamisen jälkeen deklinaatiota ei tarvitse säätää. Tämä kuitenkin edellyttää, että jalusta ja RA-akseli on suunnattu hyvin tarkasti taivaannapaan.

Eq-jalustan seurannan voi myös motorisoida. Lähes poikkeuksetta kaikissa jalustoissa on valmiina tarvittavat kiinnityspisteet seurantamoottoreille. Hyvin tavallista on, että vain RA-akseli varustetaan moottorilla, deklinaatioakselin jäädessä käsikäyttöiseksi. Tosin sekin varustetaan usein moottorilla, jolloin kaukoputken hienosuuntaaminen ai suunnan korjaaminen onnistuu helposti vain nappia painamalla.

Hieman hintavimmissa jalustoissa molemmat seurantakoneistot on motorisoitu. Tällöin jalustan rakenne kuitenkin poikkeaa jonkin verran niistä, jotka voidaan motorisoida jälkeenpäin. Moottorit ovat yleensä kiinteitä ja jalustan suojakuorien sisällä.

Tekninen elektroniikan kehitys on tuonut tähtiharrastukseen ns. goto-jalustat. Niissä alkusuuntauksen jälkeen elektroniikka hoitaa niin kohteen etsinnän kuin sen seurannan. Käyttäjän pitää vain antaa tarvittavat ohjauskomennot yleensä käsiohjaimesta tai tietokoneelta. Elektronisesti ohjattu jalusta on nykypäivää ja se helpottaa erityisesti syvä taivaan kohteiden löytymistä, jopa sellaisessa tapauksessa, että kohde ei näy lainkaan paljain silmin.

Eq-1-jalusta on kevytrakenteinen
jalusta.
Eq-jalustan tyyppimerkistä yleensä voi jo päätellä jalustan kuormitettavuutta. Tosin mitään yhtenäistä, tarkasti sovittua määreitä ei ole. Jalustatyypit EQ-1 ja EQ-2 ovat kuormitettavuudeltaan vähäisimpiä. Seuraavat kuormitettavuusluokat ovat EQ-3 ja jo melko hyvä harrastajien suosima EQ-5 jalustat. Useat valmistajat tekevät myös hieman suuremmalle kuormalle suunniteltuja HEQ-5 ja HEQ-6 malleja. Näitä viimeksi mainittuja jalustatyyppejä voi kuormittaa 10–16 kg massalla.

Olipa eq-jalusta millainen tahansa, muutama hyvin tärkeä asia on kuitenkin muistettava:

EQ-6-jalusta on tukeva
ja kuormitettava, joka
soveltuu myös valokuvaamiseen.
Ensimmäiseksi on jalustan varustelun jälkeen tarkistettava molempien akselistojen tasapainotus. Käsin seurannassa pieni epätasapaino ei juuri haittaa, mutta moottorikäyttöisissä oikea tasapainotus tulee merkittävään rooliin. Jos tasapainotus on hyvin paljon pielessä, silloin moottorit eivät jaksa seurata tai siirtyä kohteeseen. Valokuvatessa voi riittävän suuri epätasapaino aiheuttaa myös siirtymistä valotuksen aikana ja kuva on siltä osin pilalla. Tiivistetysti RA- ja DEC-akselien tasapainotus on illan havaintosession ensimmäinen tehtävä.

Toiseksi eq-jalusta on suunnattava oikein. Tuntiakselin tulee osoittaa suoraan pohjoiseen taivaannapaan. Jos näin ei ole, niin silloin tähtitaivaan kohteet vaeltavat kuvakentän poikki lyhyemmän tai pidemmän ajan kuluessa, riippuen suuntausvirheen suuruudesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti