perjantai 28. kesäkuuta 2013

Harrastajan kaukoputki: Okulaarit -osa 3

Ero 1,25" (oikealla) ja 2" -okulaarijärjestelmien
välillä selkeä niin koossa kuin
laitteiden hinnassa. Kuva
Kari A. Kuure.

Kaukoputkisettiä ostaessa tähtiharrastajan ei tarvitse miettiä erikseen okulaaria. Seteissä tavallisesti tulee 1,25” okulaaripidin (visual back) ja yksi tai kaksi siihen sopivaa okulaaria. Sen sijaan jos hankinnassa on pelkkä kaukoputki, samassa yhteydessä joutuu hankkimaan myös okulaarit erikseen.

Okulaarivalikoimaa joutuu jokatapauksessa nopeasti laajentamaan ja tässä yhteydessä olisi hyvä miettiä myös itse okulaarijärjestelmää. Tehty valinta vaikuttaa myöhempiin hankintoihin ominaisuuksiltaan mutta myös budjettiin sillä on oma vaikutuksensa. Joissakin tapauksissa itse kaukoputken valinta karsii 2”-järjestelmän käyttömahdollisuuden pois.

Okulaarijärjestelmiä on kaksi: nimellisarvoiltaan 1,25” (31,75 mm) ja 2” (50,8 mm). Käytännössä ilmoitettu luku on okulaarinpitimen sisähalkaisija. Okulaarien kiinnitysputken (barrel) halkaisija on jonkin verran tätä pienempi, esimerkiksi 31,66 mm tai 50,67 mm.

Kuten luvuista voi jo päätellä, 2”-järjestelmä on kookkaampia, massiivisempia ja sitä myöten hankintahinnaltaan myös arvokkaampi. Optisesti on täysin sama kumpaa järjestelmää käyttää: kuvan laatu ja kuvakentän laajuus ovat yleensä toisiinsa verrattavissa. Ero syntyy siinä, millaiseen kaukoputkeen okulaarijärjestelmän liittää. Massiivisuus puolestaan asettaa vaatimuksia kaukoputken tarkennuslaitteelle: mitä massiivisempi okulaari (+mahdollinen kulmapeili) sitä tukevampia myös kaukoputken rakenteiden täytyy olla.

Karkea nyrkkisääntö on, että pitkäpolttoväliseen ja aukkosuhteeltaan pienessä (< f/10) kaukoputkessa voi ja on taloudellisesti järkevääkin käyttää 1,25”-järjestelmän laitteita. Sitä mukaa kun kaukoputkien aukkosuhde suurenee, harkintaan tulee 2”-järjestelmän laitteet.

2"-okulaarijärjestelmä.
Kuva Kari A. Kuure
Jonkinlaisena ja hyvin karkeana rajana voitaisiin pitää aukkosudetta f/5, jonka kohdalla 2”-järjestelmä alkaa muodostua välttämättömäksi. Jos valovoimaisissa kaukoputkissa käyttää 1,25”-järjestelmää (mikä on täysin mahdollista,) vinjetoituminen voimistuu ja kaukoputken täyttä valonkeräyskykyä ei välttämättä saavuteta.

Jos kaukoputken aukkosuhde on f/10–f/5 välillä, täytyy tapauskohtaisesti harkita kummankin järjestelmän hyviä ja huonoja puolia. Asiaan vaikuttaa kaukoputken sisäisen rakenteen lisäksi havaittavat kohteet. Jos kohteet ovat laaja-alaisia, halutaan käyttää pientä suurennusta ja laajakulmaokulaaria, niin silloin vaaka kallistuu 2”-järjestelmän suuntaan. Jos taas kohteet ovat pienialaisia, voidaan aivan hyvin käyttää 1,25”-järjestelmää, mutta valokeräyskyvyn vähenemisestä voi olla seurauksena kuvan himmeneminen. Planeetoissa yleensä riittää kirkkautta, joten kuvan himmeneminen vaikuttaa lähinnä pallomaisten tähtijoukkojen, planetaaristen sumujen ja galaksien näkyvyyteen.

Aloitteleva tähtiharrastaja voi aivan hyvin lähteä liikkeelle 1,25”-järjestelmästä, vaikka kaukoputki olisikin valovoimainen. Kaukoputken mukana usein tulevat kulmapeili ja okulaarin pidin mahdollistavat ilman suurempia lisäkustannuksia järjestelmän käytön. Ainoa lisäkustannus tulee 1,25”-järjestelmän okulaareista, mutta ne onneksi ovat yleensä suhteellisen edullisia. Lisäksi hyvälaatuisilla okulaareilla on aina jälkimarkkinoita, joten niistä pääsee eroon jos järjestelmää vaihtaa 2”:ksi. Tosin silloinkin voi käyttää molempia järjestelmiä rinnakkain kohteiden mukaan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti