Harrastajan kaukoputki: Eq-jalustan suuntaus

Eq-jalusta ja siihen kiinnitetty
kaukoputki valmiina ensimmäisen
vaiheen suuntaukseen Pohjantähden
avulla. Säädön tarkkuus
riittää visuaaliseen havaitsemiseen.
Kuva Kari A. Kuure.

Ekvatoriaalisen eli eq-jalusta oikeaoppinen suuntaus voi olla ensimmäisen kaukoputkensa omistavalle kryptinen juttu, tai ainakin se voi tuntua siltä. 

Kaukoputken tai jalustan mukana tullut ohjekirjanen ei englanninkielisenä useinkaan perehdytä lukijaansa riittävän hyvin suuntauksen saloihin ja salaperäisyys tuntuu vain syvenevän. Todellisuudessa eq:t ovat aivan yhtä helppoja suunnattavia ja käytettäviä kuin mitkä muut jalustatyypit tahansa.

Ennen varsinaista suuntaamista on kuitenkin kiinnitettävä huomiota siihen, että jalusta kaukoputkineen ja tarvittavine lisälaitteineen on oikeaoppisesti koottu. Kokoamisen jälkeen tarkistetaan tasapainotukset ja etenkin etsimen suuntaus: sen tulee osoittaa samaan kohteeseen kuin pääkaukoputken. Ilman oikeaa etsimen suuntausta itse jalustaakaan ei saa suunnattua oikein.

Valmistelevia tehtäviä

Etsiydy hyvissä ajoin ennen suunniteltua havaintosession alkua havaintopaikalle ja kokoa kaukoputki käyttökuntoiseksi. Tämän jälkeen tarkista missä suunnassa on pohjoinen (tarvittaessa käytä kompassia) ja suuntaa tuntiakseli osoittamaan sitä. 

Säädä tuntiakselin korkeus samaksi kuin havaintopaikkasi maantieteellinen leveys on. Suomessa tämä tarkoittaa korkeuksia 60° – 70° ja muualla yleensä vähemmän. Joidenkin valmistajien malleissa tuntiakselin korkeutta ei voi säätää näin jyrkkään kulmaan, joten käyttäjä joutuu keksimään jonkinlaisen kiertotavan tämän ongelman poistamiseen.

Vielä on jäljellä yksi tehtävä ennen varsinaista suuntaamista. Käännä tuntiakseli niin, että jalustan vastapaino on jalustan pohjoispuolella mahdollisimman alhaalla. Usein pelkästään tuntiakselin lukituksen avaaminen riittää, mutta jotain pientä hienosäätöä voi joutua tekemään jos jalustan varastorasvat ovat jäykkiä esimerkiksi pakkasesta johtuen. 

Seuraavaksi käännä kaukoputkea niin, että sen deklinaatioksi tulee 90°. Tämä tietysti edellyttäisi kalibroitua deklinaatioakselin kehää, mutta lopputulos pitäisi olla kutakuinkin sellainen, että kaukoputki osoittaa taivaalle kohti pohjoista suunnilleen Pohjantähteen (katso viereinen kuva). Tämä on se sama asento jota näkee kaukoputkien myyjien luetteloissa kaukoputkien asentoina hyvin yleisesti.

Ensimmäinen vaihe

Kun olet edennyt tähän vaiheeseen, oletkin jo niin lähellä suuntausta, että voi odotella rahallisin mielin illan pimentymistä. Jos kaukoputken liikkeiden ja kuvakentän ilmansuunnat eivät ole selvillä, nyt viimeistään nämä pitäisi selvittää. Peruskaukoputki (linssikaukoputki) kääntää kuvan ylösalaisin ja peilikuvaksi. Jos ja kun usein käytetään kulmapeiliä ennen okulaaria, kuva kääntyy pohjois–eteläsuunnassa oikein mutta pysyy itä–länsisuunnassa peilikuvana. Myös käsiohjaimen suuntanäppäinten toimintasuunnat ja liikesuunnan näkyminen kuvakentässä pitäisi selvittää. Tee tarvittaessa muistiinpanoja.

Siinä vaiheessa kun tähdet näkyvät, etsi Pohjantähti. Kun olet tunnistanut tähden, asettele jalusta kaukoputkineen siten, että Pohjantähti näkyy etsimessä. Tarvittaessa käännä jalustaa horisontaalisesti ja säädä tuntiakselin korkeutta suuntaan tai toiseen.

Jos Pohjantähti näkyy etsimen kuvakentän keskellä, se pitäisi näkyä myös pääkaukoputken kuvakentässä, etenkin jos et käytä kovin suurta suurennusta. Säädä jalustan atsimuutti ja tuntiakselin korkeussäädöillä Pohjantähti kuvakentän keskelle. Voit toistaa säädöt käyttämällä suurempaa suurennusta useampaankin kertaan. 

Nyt olet tehnyt jalustan suuntauksen ensimmäisen vaiheen loppuun ja jalusta on suunnattu niin hyvin, että voit käyttää sitä visuaaliseen havainnointiin. Useampaan kertaan tehtynä, rutiini jalustan suuntaamisessa kasvaa ja suuntauksen voit tehdä nopeammin kuin mitä tähänastisen tekstin lukeminen on vienyt aikaa.

Toinen vaihe

Jalustan suuntaaminen valokuvauskäyttöön sopivaksi tarvitsee vielä hieman enemmän aikaa vievän vaiheen. Lisäksi olisi hyvä, jos käytössäsi olisi valaistulla ristikolla varustettu okulaari ja ainakin yksi Barlow-linssi.

Havainnekaavio tähden vaeltamisesta
(katso suuntauksen toinen vaihen)
lähellä etelämeridiaania. Piirron
ylemmässä osassa kohdetähti on valittu
meridiaanin itäpuolelta
ja alemmassa kohdetähti on meridiaanin länsi-
puolelta. Musta on tähden
todellinen reitti taivaalla.
Piirros Kari A. Kuure.

Ensimmäisen vaiheen jälkeen valitse etelätaivaalta meridiaanin itäpuolelta (tuntikulma enintään – 0,5 h) ja deklinaatioltaan alle ± 5° oleva tähti. Sen ei tarvitse olla mitenkään erityisen kirkas, joten mikä tahansa kriteerit täyttävä tähti kelpaa. 

Aseta tähti pääkaukoputken kuvakentän keskelle (ristikkoon) ja pysäytä seuranta. Tämän seurauksena tähti näyttää vaeltavan kuvakentässä länteen. Käännä okulaaria siten, että toinen ristikon haaroista tulee tähden kulkusuunnan mukaiseksi ja käynnistä seuranta. Palauta tähti ristikon keskelle.

Seuraa tähteä jonkin aikaa. Jalusta ei todennäköisesti ole kovinkaan tarkasti suunnattu, joten tähti vaeltaa pohjois–eteläsuunnassa (itä–länsisuunnan vaeltamisesta ei tarvitse välittää). Jos vaeltaminen tapahtuu etelään, tuntiakselia on käännettävä myötäpäivään. Jos vaeltaminen tapahtuu pohjoiseen, tuntiakselin atsimuuttisuuntaa on käännettävä vastapäivään.

Jos valitsit kohdetähden meridiaanin länsipuolelta (tuntikulma enintään 0,5 h), vaaditut säätöjen suunnat ovat päinvastoin; pohjoiseen vaeltava tähti: kääntö myötäpäivään ja etelään vaeltava tähti: kääntö vastapäivään. Tarvittava säätö on hyvin vähäinen, joten säätöruuveja ei ole syytä kääntää enempää kuin 1/8 kierrosta kerrallaan, jos sitäkään.

Säätö tehdään jalusta atsimuuttisäätöruuveilla. 

Havainnekaavio tuntiakselin korkeuden-
säädöstä tähtivaellusmenetelmällä.
Mustareitti on tähden todellinen liike
taivaalla, punainen kaukoputken liike
tuntiakselin ollessa liian matalalla
ja vihreä tuntiakselin ollessa liian
korkealla. Piirros Kari A. Kuure.

Toista seuranta jokaisen säädön jälkeen ja tarvittaessa kasvata suurennusta Barlow-linssiä käyttäen. Kun kohdetähti pysyy ristikossa tai itä–länsisuuntaisella haaralla 5–10 minuuttia, tuntiakselin atsimuuttisuunta on riittävän tarkka, riippuen toivotusta valotusajasta.

Seuraavaksi tarkistetaan tuntiakselin korkeus. Valitse itä- tai länsitaivaalta ekvaattorin läheltä ja vähintään 20 ° korkeudelta kohdetähti. Säädä ristikko-okulaarin asento edellä kuvatulla tavalla tähtitaivaan liikkeen mukaiseksi. 

Tämän jälkeen aloita seuranta kohdetähti ristikossa. Jos tähti vaeltaa etelään, tuntiakselin korkeutta on suurennettava ja jos se vaeltaa pohjoiseen, tuntiakselin korkeutta on vähennettävä. Jos et voinut valita kohdetähteä itätaivaalta, voit käyttää länsitaivaan tähteä, mutta silloin säätösuunnat myös vaihtuvat.

Säätö tapahtuu tuntiakselinkorkeuden säätöruuveilla. Toista seurantasäätö kunnes kohde pysyttelee ristikossa 5–10 minuuttia.  Viimevaiheessa tähden vaeltamista on hieman vaikea havaita. Tällöin apuna voi käyttää epäterävää kuvaa siten, että tähti näkyy levynä. Tällöin vähäinenkin vaeltaminen tulee helposti näkyväksi jo lyhyessä ajassa.

Jos käytössäsi on goto-seurannalla elektroniikalla varustettu jalusta, voit parantaa seurantatarkkuutta vielä ohjelmallisesti. Myös auto-guidaus parantaa merkittävästi seurantatarkkuutta, mutta näistä joskus toisella kertaa enemmän.